Aamu lenkillä oli pakko huomata, että kyllä toi lumipeite on vaan kummasti laskenut! AH joka keväinen koirankakka keskustelu velloo taas kuumimillaan. Ei mikään ihme, tässä meidän naapuristossakin on koiranomistajia joiden aamu, ilta ja päivälenkki on talonkiertäminen vastapäivään ja se on siinä. Mitään jätöksiä ei vahingossakaan kerätä, eli sitä itseensä riittää. Mutta kamalinta on tää ettei näitä koiria todellakaan viedä kunnon lenkille, hittojako ottaa koiran jos ei viitsi 10metriä enempää kävellä. Pistää kyllä vihaks.

No mun piti kirjoittaa meidän Aatusta. Aatun vointi on parantunut niin valtavasti, jos vaikka vertaa joulukuun alkuun, sillon näytti siltä ettei tuu mitään. Mutta Aatu sai liikku Vehmaalla omaan tahtiin niin paljon kun pystyi ja kykeni, niin pikkuhiljaa jalka on saanut lihaksia takasin ja voimistunut. Tällä hetkellä Aatu painelee kun ennen vanhaan pystyy olemaan mukana esim. tunnin lenkillä. Luultavasti uskallan ottaa pitkille aamulenkeille mukaan jahka lumet sulaa, koska pyrin tekemään ne ihan metsässä missä pohja on mukava koiralle kulkea ja missä on paljon hienoja hajuja mitä nuuskutella. Asvaltti ei Aatulle sovi, sen näkee, että jalka vähän kipeytyy kovasta alustasta. Muutama kuva viime keväältä.

Aatu viime keväänä, tääne lenkki paikalle ei voi vielä haaveillakaan pääsevänsä, lunta on niin paljon.

Aatu tutkimusretkellä.