Voi ei! Ajattelin kirjoittaa tänne Aatusta ja Almasta omat kertomukset. Jälleenkerran sössin ja sinne katos. No illalla uusiks nyt lisään vaan kuvan Aatusta tulossa kotia ekaa kertaa

Siis voiko söpömpää olla, kun kultsun pentu ?

Aatu on syntynyt 6.5.05 Kärkölässä. Pentueessa oli kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Aatu oli pienenä oikeä riiviö, villi kun mikä. Tuhot jäi äitiyspakkauslaatikon repimiseen, mikä oli tarkoitettu pediksi missä herra ei nukkunut ainuttakaan yötä.

Pentukoulu aloitetteeiin 5kk iässä, muuten hyvä mutta ekan kerran jälkeen neljä seuraavaa oli aina jostain syystä peruttu, niin homma jäi. No onneksi Aatun ollella reilu vuosi mentiin lahden kultsujen koulutukseen. Ilman sitä tehokurssitusta  en tiiä mikä kamaluus herra tänä päivänä olisi? Kahden ensimmäisen kerran jälkeen mulla oli kämmen turvoksissa ja tuintui että koko käsi lähtee irti! Mutta sitten syttyi lamppu ja Aatu tajusi et hei täällähän pitää ollakin kuulolla  Sen jälkeen on elo herran kanssa helpottunut huomattavasti. Tänä päivänä ei ikinä uskois samaks riiviöks, kun koulutukseen mennään Aatu on ihan intona ja tykkää tosi paljon

Aatuhan on muuten luonteeltan äitin rakas luttana. Illalla nukahtaa kainaloon tai jalkoihin  On yleensä siellä missä minäkin, nytkin makaa tossa pikkusohvalla mun lähellä. Mutta mammaakin suurempi rakkaus on varmasti ruoka, multa Aatu ei kerjää, kun tietää touhun turhuuden, mutta annas olla kun joku muu marssii jääkääpille,  niin syvää unta ei ole olemassa etteikö herrä havahtuisi ja olisi sutena paikalla! Kesällä lempipuuhaa on auringonotto, kukaan ei meidän porukasta ole tässä hommassa niin innokas kun Aatu. Talvella on kiva kaivaa lumeen kuoppia tai tunkea muuten vaan päälumen alle ja sitten pärskiä ja ihmetellä. Aatu on kaiken kaikkiaan ihana ja rakastettava ruttunaama. Mikä on mahtavampaa kun illalla ennen nukkumaanmenoa painaa pää sen lämpöiseen kaulaan ja tuksutella koiraherran rakasta tuoksua