Aadan ensimmäinen näyttelyreissu onnellisesti ohi. Reissu meni loistavasti, jos ei oteta huomioon sitä, että navigaattori yritti ajattaa sinne päin jotain pikkuteitä ja kotiinkin päästiin vaikka välillä tuntui epätoivoiselta. En tiedä mikä viehtymys meidän navilla on korpiteihin

Aada käyttäytyi tosi hienosti niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Oli mahtavaa nähdä Aadan kaunis sisko Kiki ja omistajansa Tiina kuin myös kasvattaja Satu Mä tyhmä en ottanu kuvan kuvaa, mutta Satu lähetti ihania kuvia siskoksista.

Aada joutui laihdutuskuurille, ei mikään ihme ja lenkitystä pitää lisätä. Mun moka en ole uskaltanut lenkittää enempää, kun pelkään että lonkat menee. Aamulla oltiin jo kunnon lenkillä, nyt aloitetaan tietty pikkuhiljaa lisätä aikaa ja matkaa, ei tietystikkään yhdellä rysäyksellä Nyt illalla mennään vielä toinen keikka Sannan ja Minnin kanssa. Se on sitten menoa pusikot ryskää kun nämä kaksi neitokaista painaa menemään. Aatu tulee perässä ja haistelee pusikoita ottaa vähän painia välillä Minnin kanssa, mutta muuten sitä ei riehumiset kiinnosta pätkääkään.