Ihanaa ja uskomatonta kuinka nopeasti lumet sulaa pois. Kaksi viikkoa sitten sitä valkoista oli polviin asti ja nyt metsässä melkein pärjäis jo lenkkareilla. Me ei olla tehty mitään muuta kuin käyty lenkeillä metsässä. No mökillä ollaan myös juostu yhtenään, sielläkin piha on kuivunut vauhdilla  Viime lauantaina aamulenkillä Alma pääsi kettujahtiin. Metsästä kuului ensin semmonen ihmeellinen naksuttava ääni ja sitten kaksi ketunpoikaa meni vähän matkan päästä ohi peräkanaa ja säkätti mennessään.  Alma kun ne bongas, mentiin kovaa siinä ei paljon lumet ja vesiojat haitannut menoa. No ajojahti oli lyhyt ja vauhdikas, tyttö oli pörhöllään häntä pystyssä ," näitkös mamma mikä eräkoira" Eillen haettiin Alman kanssa entistä hoitotyttöni pienelle lenkille. Riemu oli molemminpuolista Alman ja Riinan nähdessä pitkästä aikaa toisensa. Alma painoi päätä Riinan kainaloon ja Riina silitteli ja halaili. Tehtiin kävely lenkki Riina talutti Almaa ja sitten käytiin syömässä jätskit. On aina niin hienoa nähdä kuinka upeasti Alma osaa noiden lasten kanssa olla, remmin kun antaa lapsen käteen niin Alma sovitaa vauhdin pienen ihmisen mukaan, tallustelee rauhallisesti vieressä, ihan sama mitä tulee vastaan neiti on itse rauhallisuus.