Aatu kultaturkki täyttää tänään 6-vuotta. Ei voi muuta sanoa, kun että nopeasti on aika mennyt. Tuntuu ettei siitä, ole kun pieni hetki kun pieni termiitti haettiin kärkölästä kotia. Kun puhutaan termiitistä Aatu oli just sitä, eikä yhtään vähempää Mutta nyt on niin rauhallinen herrasmies. Löytyyhän Aatusta potkua aina tarpeentullen, mutta tuhat hötkyilyt on jäänyt pois. Aadan kanssa painiminenkin on sitä, ett Aatu makaa selällään örisee ja aada hyörii ympärillä. Lenkillä menee tasaista singer raviaan, joskus aika harvoin saa jonkun puhdin, ett vetää vähän aikaa ihan täysillä, sitten taas keskittyy hajuihin. Eillen Aatu sai tehtyä kevään hyvän työn. Vihki Aadan ojien ihanuuksien saloihin siitä seurasi se, ettei Aada ohittanyt ainuttakaan lätäkköä mesomatta siellä oikein todella tarmokkaasti, voin kertoa että lätäköitä riittää Mutta se ilo mikä noiden hömelöiden nassusta paistaa tämän kaiken keskellä on niin mukavaa katseseltavaa, että antaa veden, ravan ja rämmäläiden vaan lentää, kunhan on mukavaa

Aatu päikkäreillä