Voi mikä touhu oli eillen aamulla, kun maassa oli parinsentin lumivaippa. Koirat on kuin pieniä lapsia, voi kuinka se lumi on kivaa. Hajutkin tuntuu olevan paljon parempia lumella terästettynä  Painiminen ja piehtaroiminen on tietysti mukavempaa lumessa. Surku vaan, että tämä ilo on niin lyhytaikanen. Rippeet on enää jäljellä ja uutta ei ole luvassa, mutta paksuja hankosia odotellessa laitetaan kuva edellisestä lumi ihanuudeta  Alma ei muutenkaan ole tähän lumijuttuun nyt oikein varautunut. Karvat pöllyää, koivista paistaa melkein iho läpi, pohjavillasta ei ole kuin muisto  Neitin almanakka ei ilmeisesti ole aivan kohillaan .

Tässä Aatu ja syksy-05                                                                                         

Alma ja ensilumi -06