Minäkin sain Tampereen näyttelystä jotain... nimittäin nuhan Onneksi se ei kestänyt kuin muutaman päivän, nyt se on jo selätetty. Tiistaiana oli pitkästä aikaa Lahden leojen kaupunkilenkki. Mukana oli seitsemän leoa ja yksi berni. Oli kiva tepastella jouluvalojen loisteessa. Teki meidän Aadalle tosi hyvää, neitiä jänskätti aluksi kovasti mutta loppujen lopuksi Aada oli aivan lunki. Kotiin kun päästiin, uni maistui, eli koville otti.

Keskiviikkona oli Almalla jännä päivä tikit otettiin pois, kyllä jännitti Almaakin kun mentiin eläinlääkärin huoneeseen koko koira tärisi, mutta niinkuin aina neiti antoi hienosti hoitaa itsensä ja oli ikionneellinen kun homma oli ohi. Sairasloma jatkuu, lenkkejä tasasella vielä ensi keskiviikkoon asti. Mutta on niin hieno huomata , että Alma alkaa muuten olla oma itsesä kiinnostunut taas mitä ympärillä tapahtuu, liikkuu lenkillä reippaasti pää pystyssä seuraa ja tutkii. Se kamala vaihe on ohi, Alma oli kuin täytetty koira, mikään ei kiinnostanut oli vaan ja möllötti.

Torstaiana ja eillen oltiin lenkillä Minnin ja Sannan kanssa ja kuten arvata saattaa vauhtia ei näiltä reissuilta puuttunut. Minni ja Aada menee lenkin varmaan ainakin puoleentoista kertaan, ne kun menee edestakasin sinne tänne ihan pöheleinä.

Tänään tehtiin aamulla puolentoista tunnin lenkki ja illallla reilu tunnin lenkki. Ilma oli ihana 8 astetta pakkasta pikkasen ripotteli lunta. Menttiin kaiksessa rauhassa ja ihailttiin kaunista luontoa, tai minä ainakin ihailin. Aamusta on muutama kuva.

Pienet mäkipainit

Täältä tullaan ja kovaa

Aamun sininen hetki

Meidän mörrimöykky